Raskauskilot

Yleisesti ottaen olen nauttinut suunnattomasti raskauksistani. Ne ovat olleet ainoita kertoja elämässäni kun olen saanut ihan luvan kanssa järkyttää vaakaa... Pallovatsakin on ollut ihana. Raskausajat olenkin onnistunut elämään melko normaalisti. Tarkoitan siis, ettei silloinen painonnousu ja ajoittainen herkuttelu ole aiheuttaneet sitä tunnetta, että "apua söin liikaa" ja "nyt pitää oksentaa". Ilmankos niitä raskauskilojakin on aina siunaantunut se parikymmentä!

Kuva on otettu vajaa vuosi sitten kun odotin kuopustani. Raskausviikkoja ehkä reilut 30, eli maha kasvoi tuosta vielä paaaljon! Ja noita kiloja on vielä jäljellä... Aiempien odotuksien kilot karistin nopeasti, mutta nyt on ollut vaikeampaa. Ja toisaalta olen ehkä alkanut tajuamaan oman sairauteni ja sen vakavuuden. Odotuksien välissä olen painanut n.64kg ja tänä aamuna puntari näytti inhottavaa 70kiloa... Niin, pituuteeni nähden olen ihan normaalipainoinen. Mutta riittääkö se minulle kun tunnen itseni käveleväksi tandooriksi?

Perhanan kesäkin on tullut ihan varkain ja yht äkkiä pitäisi kehdata kuljeksia ympäriinsä lyhythihaisissa paidoissa ja shortseissa... Pelkkä ajatuskin uimarannasta saa kylmäät väreet kulkemaan pitkin selkää!

Tämä kuulostaa varmasti todella typerältä, mutta ottaisin kernaasti takaisin sen anoreksian... Ahmimiskohtaukset ovat fyysisesti todella rasittavia ja olo on heikko koko loppupäivän. Puhumattakaan niistä itsesyytöksistä!